Kivun Kauneus
Teksti: Taru H.
"Piiskaus on vain yksi tapa hyväillä", sanoo
taiteilija-muusikko-valokuvaaja Rami Talja, 36, joka yhdistää taiteen tekemisen ja sadomasokismin luovaksi ja vapauttavaksi tavaksi elää.
Ramin työhuoneen seiniltä löytyy upeita, sovinnaisuuksia rikkovia kuvia: tatuoitua ihoa, köytettyjä ihmisiä, kumiasuisia kaunottaria ja rohkeita persoonallisuuksia ikuisettuna valokuvapaperille tai kankaalle. Monilahjakkaan taiteilijan musiikistakin löytyy selviä viittauksia kivuliaisiin nautintoihin. Jos ajattelee sadomasokismin olevan vain hikistä läiskintää, josta kaikki sulo ja kauneus ovat mahdollisimman kaukana, Rami Taljan taide avartaa varmasti näkemyksiä sadomasokismista ja sitä harrastavista ihmisistä.
- Olen sikäli onnellisessa asemassa, että olen saanut mahdollisuuden yhdistää elämäntapani ja työni, eikä seksuaalisuuteni ole erillinen osa minääni, vaan heijastuu kaikkiin tekemisiini.
Taiteilijana Rami on esteetikko, joka tunnustaa palvovansa samoja materiaaleja, joista fetisistit rakentavat päiväunensa. Ramin kuvissa on paljaan - ja usein piinatunkin - pinnan lisäksi kumia, vinyyliä, nahkaa ja tietenkin korkeita korkoja.
- Tunnustan olevani aika stereotyyppinen näissä jutuissa, minua kiihottaa sadomasokismin esteettinen puoli paljon - pukeudun itsekin mielelläni vaikkapa vinyyliin, mutta persoonallisen naisen päällä oleva fetissikama saa minut kieltämättä aivan villiksi!, Rami nauraa.
Tasapainoinen switch-persoona
- Minussa ovat mielestäni olleet sadomasokismin osa-alueet aina läsnä, lapsesta asti. Nuorempana olin viehättynyt juuri eri materiaalien tunnusta, kumi, vinyyli ja nahka ovat aina tuottaneet erityisiä väristyksiä, kuten lapsuuden intiaani-ja sidontaleikitkin. Taiteellinen ilmaisu tuli murrosiässä mukaan kuvioihin, enkä voinut juuri muuta kuvitella kuvaavani kuin S/M-maailmaa, koska sen koen omakseni. En ole koskaan pitänyt itseäni sairaana tai ollut ahdistunut viehtymyksieni kanssa, ne ovat olleet aina luonnollinen osa elämääni. Poikuuteni menetin ihan "normaalilla" tavalla, mutta jo ensimmäinen pitkäaikainen tyttöystäväni oli kiinnostunut sadomasokismista ja teimme yhdessä hurjia seksuaalisia löytöretkiä..!
- En ole selkeästi dominoiva, enkä myöskään alistuva vaan olen ns. switch-persoona, toteutan molempia puolia itsessäni suhteesta. tilanteesta ja kumppanista riippuen. Toisinaan kuulee arvostelua siitä, etten ole selkeästi valinnut pysyvää roolia S/M-kuvioissa - samoin kuin biseksuaaleja saatetaan arvostella siitä, etteivät he omaksu vain yhtä seksuaalista identiteettiä. Olen kuitenkin kaikessa häilyväisyydessäni tasapainoinen luonne ja uskon niin voiman kuin vastavoimankin löytyvän omasta itsestäni.
- Pidän itse tämän genren tavanomaisimmista kuvioista: piiskaamisesta, steariinista, nipistimistä ja erityisesti sidonnoista! Japanilaiset bondage-kuvat saavat minut villiksi ja ovat antaneet monenlaisia virikkeitä ! Sidontoja olen opetellut katselemalla kuvia ja rakastan naruja - puuvillapäällysteiset narut ja vanhanaikaiset manillaköydet ovat suosikkejani! Leikeissäni en niinkään korosta kivun merkitystä, vaan sitä mieletöntä valtapelin fiilistä ja odottamisen kiihottavaa tunnelmaa. Olen ihan järkyttävän huono roolileikkijä, en osaa rakentaa mitään verbaalisia näytelmiä tai ottaa roolia. jota minussa ei oikeasti ole. Minulle S/M-sessio on ennen kaikkea rakastelua, tapa tehdä hyvää ja tuottaa nautintoa. Tottakai harrastan myös ns. normaalia seksiä ja nautin hyväilyistä ja hellyydestä. Minulle mikään juttu ei sulje pois toisia juttuja, vaan kokonaisuus on tärkeintä.
Ennakkoluulot johtuvat tietämättömyydestä
Monelle varmaan nousee sadomasokismista puhuttaessa mielikuviin ilkeä, ruoskaa heiluttava sadisti ja S/M-leikit saattavat maallikon mielessä yhdistyä helposti väkivaltaan. Väkivalta tai mihinkään oikeasti vastenmieliseen pakottaminen ei kuulu terveeseen sadomasokistiseen suhteeseen, vaan S/M on on yksi tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. S/M suhteessa samanhenkiset nautinnot kohtaavat. Valitettavasti käytettävä terminologia tuo mieleen asiaan vihkiytymättömille extreme-ääriryhmät ja media nimeää sadomasokismiksi asioita, joilla ei ole oikeasti tämän seksuaalisuuden alakulttuurin kanssa mitään tekemistä.
- Mielestäni on lapsellisen tietämätöntä kuvitella masokistin nauttivan hammaslääkärille menosta tai dominoivan ihmisen olevan kokopäivätoimisen ilkeä. Kyse on kuitenkin hienovaraisesta valtaleikistä, jossa aikuiset ihmiset luottavat toisiinsa ja tekevät asioita, joista saavat nautintoa. Useimmiten S/M rajoittuu makuuhuoneisiin, harva elää kokopäivätoimisesti missään Dom/sub-suhteessa, vaikka esimerkiksi arkisella pukeutumistavallaan näyttäisikin olevansa osa tätä alakulttuuria, Rami tähdentää. - Hyvä ja toimiva sadomasokistinen suhde - kuten mikä tahansa muukin intohimoinen seksi-tai rakkaussuhde -perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen.
- Kumppanin tunteminen hyvin on kaiken turvallisen perusedellytys. Kaikesta ulkoisesta rekvisiitasta huolimatta kuitenkin alistuva osapuoli johtaa S/M-leikkiä, hän määrittelee rajat ja saa dominoivan kumppaninsa tekemään juuri ne asiat, joita haluaakin kokea. Hienointa on oppia tuntemaan toinen niin hyvin, että pystyy liikkeistä, eleistä ja ilmeistä näkemään, mitä toinen haluaa ja tietenkin myös sen, mikä on ehkä liikaa.
Ramille sadomasokismi on monimuotoinen tapa elää, eikä hän ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi piilotella tai salailla elämäntapaansa tai mieltymyksiään. Taiteilijalle rikas fantasiamaailma ja sen julkituominen on elinehto, mutta häneltä riittää ymmärrystä myös taipumuksiaan vähemmän julkituoville ihmisille.
- Taiteilija on vapaammassa asemassa vallitsevien normien suhteen kuin moni muu, mutta avoimmuutta kannatan silti. Asioista puhuminen ei koskaan voi olla pahasta, se vähentää väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Surkeinta on, jos salailee kiinnostustaan S/M-juttuihin vaikkapa omalta kumppaniltaan, ja molemmat lähtevät hakemaan jännitystä muualta, vaikka siitä tutustakin kumppanista voisi löytyä uusia puolia.
Taru H.
